Elämä tuntuu merkityksettömältä. Turhalta näytelmältä. Kaikki asiat minkä perässä olen juossut on osoittautunut turhanpäiväisiksi, ohimeneviksi iloiksi. Ainoa minkä tiedän olevan ehdottomasti aina merkityksellinen asia on puhdas olemassaolo. Ainoa mikä yhdistää näitä kokemuksia, näitä kaikkia elämäni kokemuksia on se olemassaolon kokemus, jota kutsun hieman epätarkasti usein minän olemassaoloksi. Minäkin on siinä ylimääräinen sana, sillä se on ihan sama millä tätä todistavaa tietoisuutta kutsutaan, se on joka tapauksessa siellä. Sen rinnalla kaikki muu on vaan muuttuvaa.

 

 

 

Miksi siis yritän niin paljon? Mitä väliä on, onnistunko elämässä? Kuolenko nuorena vai vanhana? Olenko köyhä vai rikas? Ja silti välitän. Mut on aivopesty. Mut on aivopesty ennenkaikkea pelkäämään. Tai sitten aivopesin itse itseni. Ei syyllisten etsiminen mitään siihen auta edes. Mutta se on selvää, että pelkään enemmän käytännössä aina mitä olisi tarpeen. 

Pelkään yksinjäämistä, kuolemaa, nälkää ja ennen kaikkea tyhjyyttä. Merkityksettömyyden tunnetta. Kokemusta hylätyksi tulemisesta. Sen takia en uskalla olla rehellinen tässä maailmassa. Jos olisin rehellinen olisi mielestäni iso riski, että mua ei hyväksyttäisi enään ja mut leimattaisiin hulluksi ja kerettiläiseksi. 

Ja vähän ristiriitaisesti: Ainoa asia mikä on oikeastaan mulle elämässä merkinnyt on hyväksytyksi tuleminen eli pohjimmiltaan jonkinlainen sosiaalinen status. Mieluiten mahdollisimman korkea. Musta näyttää siltä, että oon menettänyt sen ja menetän sitä lisää mikäli en työskentele sen ylläpitämiseksi. Sitten en ookaan enää niin siisti jätkä monenkaan mielestä. Voi voi. Mutta minkäs teet. Ei musta oo enää näyttelemään, että paska on kultaa. Oravanpyörä on perseestä ja siinä ei oo montaakaan siistiä juttua. Oravanpyörän siistein hetki on vapaapäivä. Se hetki kun en oo töissä. Mitä se tarkoittaa? Ei tarvitse olla Sherlock, että ymmärtää. Jotain täytys tehdä. Elämä on liian lyhyt typerien asioiden tekemiseksil. Oon valmis olemaan vaikka mielummin köyhä kuin tehden merkityksetöntä työtä päivät pitkät. Mielummin paastoan 30 päivää ja meditoin kotona kun juoksen systeemin rattaistossa antamassa elämänenergiani ahneille ihmisille.

Noh. Onneksi tää loppuu viimeistään viimeinen päivä joulukuuta. Nykyinen sopimus päättyy enkä aio uusia sitä. Toivottavasti oon silloin vielä hengissä. Ehkä tää loppuu aiemmin, ehkä ei. Onneksi mikään ei oo ikuista.

Kiitos ja näkemiin!