Mä oon tehnyt tilaa mun elämään. Mulla on keskittymiskyky jota voisin käyttää jos vaan haluaisin jotain. Maailma olisi avoin. Sitten mä vaan istun täällä mun kotona. Kirjoitan tätä mun pientä tylsää blogiani ja kuuntelen musiikkia "1001 albumia jotka jokaisen pitäisi kuulla" -listasta. Mä kaipaan ehkä seikkailua. Tai sitten haluaisin luoda jotain. Kai tääkin on luomista. Vuodenvaihteeseen aion lopettaa duunit. Sit lähden kyllä reissuun. Vois liftailla vaikka euroopassa. Pitää kyllä ilmoittautuu työkkäriin ensin niin massivirtakin säilyy kaiketi jonkinlaisena. 

Niin. Haluisin luoda jotain. Mut maailma on toisaalta niin täydellinen, että en tiiä miten voisin tuoda jotain lisäarvoa tänne. Tuntuu vaan jotenkin uskomattomalta. Että eikö elämä on kun tälläistä ajan tappamista? En mä nyt koko ajan voi kävellä tuolla ulkonakaan. Vai voinko? Ehkä mä meen sinne pyörimään... 

Tuntuu vaan tylsältä kuljeskella vanhoja polkuja. Siksi liftaaminen ja reissaaminen on niin siistiä. Tulee päädyttyä uusille poluille. 

Miten tää kaikki yhdistetää siihen, että tykkään helposta elämästä? Haluan, että elämä on helppoa mutta vaihtelevaa. Musta tuntuu, että mun psyykkeessä on fundamentaalisia ristiriitoja. En voi saada kaikkea mitä haluan, koska haluan vastakkaisia asioita...