Blaah. Uskokaa tai älkää. Myyntityö on perseestä. On vaikeaa uskotella itselleen tekevänsä millään tavalla kenellekään hyödyllistä työtä. Mun toimenkuva on luoda tarpeita, mielikuvia ja tunteita. Sen sijasta, että ihmiset hommaisi uusia tuotteita vois olla kova juttu luopua vanhoista ja käyttää aika johonkin siistimpään kun kaikenmaailman hömpötyksiin. Noh, jostainhan sitä rahaa on munkin hankittava kuiteskin. Sen verran itekkin oon maallinen jäbä, että haluun syödä hyvää ruokaa ja harrastaa juttuja. Kai sossu ja työkkärikin sponssais. Tai sit perustan oman yrityksen. Mun nykyinen työsoppari minkä tein vasta on pariksi kuukaudeksi. Se on maksimi mitä tuun tekemään tota hommaa. Hetkittäin harkinnut lopareita kun on toi koeaikakin vielä. Tein aikaisemmin todella hyvin rahaa samalla hommalla. Ennätys 6400e kuukaudessa. Myymällä hyvin yksinkertaista tuotetta pörssiyhtiön lukuun paikoissa jossa on paljon ihmisvirtaa. Nyt raha ei valitettavasti enää motivoi. Haluaisin mielummin oikeasti jeesata ihmisiä. En lihottaa mun lompakkoa. Sekin kyllä käy, mutta ei hinnalla millä hyvänsä.

Mun työkaverit on ihmeellisiä hahmoja. Niin cooleja jäbiä. Mä en tiiä millä ne saa pidettyä psyykkeensä ja elämänsä kasassa. Miten ne voi uskoa elämäänsä...? En tiedä. Kaikki miettii vaan rahaa. Jos joku on täällä vallitseva uskonto se ei oo kristinusko vaan se on rahausko. Ehkä jengi yrittää ostaa itselleen sen taivaspaikan. Mene ja tiedä. 

Onneksi elämässä on siistejä juttuja. Ulkona kävelyä. Uusien asioiden opettelemista. Hyvää teetä ja välillä todella ihania ihmisiä. Ja tietty hyvää musiikkia. Noiden asioiden parissa on ihmisellä kiva olla (eikä se lista noin lyhyt ole, oon vaan laiska).

Palaamisiin

Terveisin, Ihmisperse